Suomentanut Aarne Lahtinen
Alkuperäinen teos Every Living Thing
Sivumäärä: 365
Eläinlääkärikirjailijan James Herriotin seikkailut jatkuvat!
Luettuani Kaikenkarvaiset ystäväni kahteen
kertaan Rakkaimmat ystäväni oli
tervetullut löytö kirjastosta, sillä pidin Herriotin aiemmasta teoksesta
kovasti. Mukavaa ja kevyttä luettavaa, ja tähän aikaan vuodesta toimi myös
eräänlaisena motivaatioina pääsykoeurakan keskellä.
Tällä kertaa kerronta on aiemmasta poiketen episodimaisempaa
ja ajallisesti hyppivää. Kaikenkarvaiset
ystäväni oli juoneltaan yhtenevämpi siinä missä Rakkaimmat ystäväni eteni lyhyin katsauksin. Lyhyillä luvuilla on
tapana nopeuttaa lukemistani, koska kynnys aloittaa uusi luku on tällöin pienempi,
ja niin kävi tälläkin kertaa. Piti oikein ryhtyä säästelemään viimeisiä pätkiä.
Minua tässä kirjassa, kuten edellisessäkin lukemassani
kirjassa, motivoi se, ettei eläinlääkärin ammatista anneta turhan siloteltua
kuvaa. Herriot kertoo toki hyvistä ja hauskoista tapauksista, mutta muistaa myös
mainita työnsä varjopuolia. Hän osaa kyllä suhtautua epäonnistumisiinkin
huumorilla, mikä antaa teokselle kepeän tunnelman. Osittain omaelämäkerrallinen
tyyli antaa eloa. Kirjassa tavataan vanhat tutut hahmot, mutta myös uusia
mielenkiintoisia henkilöitä, ja lisäksi saadaan kuulla myös muita hyviä
tarinoita, jotka eivät suoraan liity eläinlääkärin työhön. Tarinat lämmittävät
mieltä ja viihdyttävät.
Vähän häiritsi se, että joillekin eläinten nimille on
keksitty suomenkieliset vastineet: oli Mustia, Ollia ja Näppylää. Muuten ihan
mukava teos, vaikka pidinkin aiemmasta enemmän ja se tulee aina olemaan minulle
tärkeämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti