Alkuperäinen teos A Prayer for
Owen Meany, Garp Enterprises Ltd. 1989.
Suomentanut Kristiina Rikman, Kustannusosakeyhtiö
Tammi.
Sivumäärä: 667
”Kavahtakaa ihmisiä jotka nimittävät itseään uskovaisiksi; varmistakaa että tiedätte mitä he sillä tarkoittavat – varmistautukaa siitä että he tietävät itse mitä tarkoittavat!”
s. 618
Ystäväni Owen Meany edustaa Irvingin tyyliä
selkeimmillään. Rakastettavat, erikoiset hahmot seikkailevat jälleen
kasvutarinassa, joka tähtää suurempaan merkitykseen. Tällä kertaa keskeisenä
teemana on usko.
Matkan
määränpää on Owenin kohtalon toteutuminen, joka ei ehkä olisi ihan niin ihmeellinen,
jos koko teos ei olisi ensin taustoittanut tapahtumaa kunnolla. Lukijaa
valmistellaan tuota hetkeä varten, palaset on sijoiteltu pitkin tarinaa ja
lopussa palapeli on valmis: hienointa on ymmärtää, mikä merkitys sillä kaikella
oli. Lisäksi tarinan myötä saa seurata henkilöiden kehitystä ja oppia tuntemaan
heidät.
Kädet tai
lähinnä niiden puuttuminen on keskeisin toistuva symboli, joka nousee eniten
esille tapahtumien joukosta. Käsien avulla Owen kertoi asioita ja pelasti
Johnin. Lopulta hänen omat kätensä olivat ainakin sankarin, jos eivät ihan
Jumalan kädet. Myös Owenin erikoinen ääni oli lopulta tärkeä, ja isojen
kirjainten käyttö hänen puheessaan oli perusteltua.
Kerronta
tapahtuu Owenin ystävän Johnin näkökulmasta. (Huomautuksena mainittakoon, että
myös Kaikki isäni hotellit -kirjassa
näkökulmahenkilö oli John, joten en voi olla ajattelematta, että tässä olisi
vähän omaelämäkerrallisuuttakin.) Hahmona John on, kuten muutkin hahmot, hyvin
rakennettu, ja hän on hyvin tärkeä lopputuloksen kannalta. Hän seuraa sivusta
Owenin mielenkiintoista tarinaa ja käy läpi omaa tarinaansa, johon kuului oman
itsensä löytämistä sekä isän etsimistä. Jos Owen olisi itse kertojana, ei
syntyisi samanlaista kiehtovan arvoituksellista tunnelmaa, Owenin ympärille.
Owenin hahmon hohto kärsisi. Kerronnasta syntyy myös mielikuva, että John
kertoo muistojaan Owenista: hän tietää jo, mitä tapahtuu, muttei paljasta sitä
vielä. John onkin sopiva valinta näkökulmahahmoksi, koska hän tuntee Owenin
hyvin. Hänellekin Owen säilyy vielä osin salaisuutena. Johnin silmin Owen
vaikuttaa melkein profeettamaiselta, ja Owen taisi ajatella olevansa sitä itsekin.
Ennen
kaikkea teos avaa rohkean kannanoton uskonnollisuuden luonteeseen ja
kipukohtiin. Kirkot käyvät keskinäistä kamppailua jäsenistään ja opeistaan. Toiset
uskovat kyseenalaistamatta mitään, kun toiset epäilevät. Owen otti uskonsa
hyvin vakavasti eikä epäillyt esittää kantaansa muille. Johnin usko puolestaan
tarvitsi syntyäkseen Owen Meanya. Mitä usko lopulta on ja mihin se perustuu?
Voiko ihmeitä tapahtua ja mikä on niiden rooli uskossa?
