Ystäväni Owen Meany, John Irving

Alkuperäinen teos A Prayer for Owen Meany, Garp Enterprises Ltd. 1989.

Suomentanut Kristiina Rikman, Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Sivumäärä: 667

”Kavahtakaa ihmisiä jotka nimittävät itseään uskovaisiksi; varmistakaa että tiedätte mitä he sillä tarkoittavat – varmistautukaa siitä että he tietävät itse mitä tarkoittavat!” 

s. 618

Ystäväni Owen Meany edustaa Irvingin tyyliä selkeimmillään. Rakastettavat, erikoiset hahmot seikkailevat jälleen kasvutarinassa, joka tähtää suurempaan merkitykseen. Tällä kertaa keskeisenä teemana on usko.

Matkan määränpää on Owenin kohtalon toteutuminen, joka ei ehkä olisi ihan niin ihmeellinen, jos koko teos ei olisi ensin taustoittanut tapahtumaa kunnolla. Lukijaa valmistellaan tuota hetkeä varten, palaset on sijoiteltu pitkin tarinaa ja lopussa palapeli on valmis: hienointa on ymmärtää, mikä merkitys sillä kaikella oli. Lisäksi tarinan myötä saa seurata henkilöiden kehitystä ja oppia tuntemaan heidät.

Kädet tai lähinnä niiden puuttuminen on keskeisin toistuva symboli, joka nousee eniten esille tapahtumien joukosta. Käsien avulla Owen kertoi asioita ja pelasti Johnin. Lopulta hänen omat kätensä olivat ainakin sankarin, jos eivät ihan Jumalan kädet. Myös Owenin erikoinen ääni oli lopulta tärkeä, ja isojen kirjainten käyttö hänen puheessaan oli perusteltua.

Kerronta tapahtuu Owenin ystävän Johnin näkökulmasta. (Huomautuksena mainittakoon, että myös Kaikki isäni hotellit -kirjassa näkökulmahenkilö oli John, joten en voi olla ajattelematta, että tässä olisi vähän omaelämäkerrallisuuttakin.) Hahmona John on, kuten muutkin hahmot, hyvin rakennettu, ja hän on hyvin tärkeä lopputuloksen kannalta. Hän seuraa sivusta Owenin mielenkiintoista tarinaa ja käy läpi omaa tarinaansa, johon kuului oman itsensä löytämistä sekä isän etsimistä. Jos Owen olisi itse kertojana, ei syntyisi samanlaista kiehtovan arvoituksellista tunnelmaa, Owenin ympärille. Owenin hahmon hohto kärsisi. Kerronnasta syntyy myös mielikuva, että John kertoo muistojaan Owenista: hän tietää jo, mitä tapahtuu, muttei paljasta sitä vielä. John onkin sopiva valinta näkökulmahahmoksi, koska hän tuntee Owenin hyvin. Hänellekin Owen säilyy vielä osin salaisuutena. Johnin silmin Owen vaikuttaa melkein profeettamaiselta, ja Owen taisi ajatella olevansa sitä itsekin.

Ennen kaikkea teos avaa rohkean kannanoton uskonnollisuuden luonteeseen ja kipukohtiin. Kirkot käyvät keskinäistä kamppailua jäsenistään ja opeistaan. Toiset uskovat kyseenalaistamatta mitään, kun toiset epäilevät. Owen otti uskonsa hyvin vakavasti eikä epäillyt esittää kantaansa muille. Johnin usko puolestaan tarvitsi syntyäkseen Owen Meanya. Mitä usko lopulta on ja mihin se perustuu? Voiko ihmeitä tapahtua ja mikä on niiden rooli uskossa?